Onnittelut koko uuden Soten henkilöstölle! Ensimmäiset kaksi kuukautta uutta elämää on nyt takana. Lukematon määrä byrokratiaa, päätöksiä, yhteisiä sääntöjä, pysy-ohjeita ja itsensä esittelyä uusille työkavereille. Huh! Olette selvinneet uuden alusta. Onnea!
Uusi sosiaali- ja terveyslautakunta ja sote-viraston johto kokoontui seminaariin torstaiksi ja perjantaiksi. Muutos oli voimakkaasti aistittavissa. Keskustelu keskittyi johtamiseen ja muutoksen yhteiseen tekemiseen. Olen varsin vaikuttunut.
Sote-uudistus rakentui neljälle pääperiaatteelle. Sujuvat hoitoketjut ja kokonaisvastuu hoitoketjuista oli keskeisimpiä uudistuksen moottoreita. Vanhusten hoitoketjun toimimattomuus, siirtoviivepäivät ja monin tavoin epätarkoituksenmukainen resurssien käyttö vaivasi vanhassa organisaatiorakenteessa. Nyt hoitoketjut on kattavasti koottu saman johdon alle ja mahdollisuudet resurssien optimaaliseen käyttöön ja hoitoketjun sujuvaan toimintaan ovat vähintäänkin osastopäälliköiden käsissä.
Ennaltaehkäisevän ja korjaavan palvelun yhdistäminen samoihin osastoihin oli toinen uudistuksen keskeinen teema. Millä tavoin vaikkapa neuvolatoiminnan vahvistamisella säästetään sekä inhimillisesti että taloudellisesti korjaavan lastensuojelun kustannuksista? Koska raha ei kasva puussa, enkä usko, että käytössämme olevat rahat tulevat jatkossa lisääntymään, on tässä merkittävä uudelleen tekemisen paikka. Miten siirretään voimavaroja korjaavasta palvelusta ennaltaehkäisevään palveluun? Mitä pitää tehdä vaikkapa neuvolassa toisin, jotta lopputuloksena on korjaavassa palvelussa syntyvä säästö? Tässä on nyt tuhannen taalan paikka niin neuvolaväelle kuin vaikkapa vanhusten kotihoitoa tarjoavalle porukalle! Miten teemme asioita uudella tavalla, paremmin ja vaikuttavammin kuin ennen? Toivon, että parin vuoden kuluttua voimme kaikki käydä muissa kaupungeissa esittelemässä hienoja tuloksiamme. Sitä ennen on kuitenkin paljon töitä tehtävänä!
Ennen uudistuksen suunnittelun aloittamista kävimme organisaatiouudistusta valmistelevan muutostiimin kanssa vierailulla kaikissa suurissa suomalaisissa kaupungeissa. Saimme kierrokseltamme mukaan yhden vahvan viestin: uudistus onnistuu, mikäli onnistutte myös työpaikka- ja asiakastasolla todella yhdistämään sosiaali- ja terveystoimen. Tämä ohje onkin syytä pitää kirkkaana mielessä. Miten saadaan eri ammattilaiset parhaiten palvelemaan helsinkiläisiä siten, että emme turhaan käytä resursseja päällekkäiseen työhön? Eikä tätä pidä ymmärtää niin, että haluaisimme lääkäreiden tekevän sosiaalityöntekijöiden töitä tai sosiaalityöntekijöiden tekevän sairaanhoitajien työtä.
Mikä liimaa sosiaali- ja terveysviraston eri osastot yhdeksi kokonaisuudeksi? Yhteinen hallinto, yhteinen lautakunta ja yhteiset johtamisen suuntaviivat. Uuden viraston hallinnon on ennen kaikkea keskityttävä siihen, miten kokemus Sotesta kaupunkilaisten silmin on yksi kokonaisuus. Näyttäydymmekö tuhansina ovina ja satoina luukkuina ja puhelinnumeroina, vai näyttäydymmekö esimerkiksi yhtenä puhelinnumerona, nettiosoitteena ja selkeinä palvelupisteinä? Miten onnistumme jokaisessa kohtaamisessa välittämään tärkeimmän viestimme helsinkiläisille: Tulit juuri oikeaan paikkaan. Miten voin auttaa?
Mistä muutos syntyy? Muutos koostuu hyvästä johtamisesta, selkeästä visiosta, konkreettisista keinoista ja keskustelusta. Älkää pelätkö keskustelua! Mikään ei muutu, jos kukaan ei suutu. Tässä vanha sananlasku, jonka uskon olevan ainakin osittain oikeassa. Muutoksessa on kyse asioiden muuttamisesta. Silloin pitää mennä pois mukavuusalueelta ja tehdä asioita toisin kuin ennen. Muutos on luopumista. Koska rahamme eivät lisäänny, syntyy muutos vain siten, että luovumme jostain. Pitää luopua, jotta voi saavuttaa jotain uutta. Olemme uuden äärellä. Meiltä odotetaan nyt muutoksia. Siis sellaisia muutoksia, jotka näkyvät helsinkiläisten ihmisten arjessa. Muutokset, jotka jäävät vain hallintokerroksen pörinäksi voivat olla arvokkaita sinänsä, mutta pöytä on nyt katettu paljon syvemmälle muutokselle.
Ihanaa ja muutosmyönteistä kevättä kaikille! Enää 100 päivää kesään!