Pajunen

Open Helsinki

Kaupungin asiakirjat ovat pikavauhtia muuttumassa digitaalisiksi. Järjestelmä kulkee nimellä Ahjo. Se lienee suurin demokratian toimintamallia muuttanut yksittäinen tekijä kautta kaupungin modernin historian. Ahjo mahdollistaa tulevaisuudessa kaikkien julkisten dokumenttien avaamisen reaaliajassa yleiseen käyttöön. Tämä on suoranainen vallankumous avoimuuden suuntaan. Tieto on vast'edes jokaisen saavutettavissa.

Julkisuus on jo aiemmin ollut pääperiaate. Salaisuus on poikkeus. Asiakirjoihin tutustuminen on ollut työlästä. Kaikki on löytynyt, mutta monen oven takaa. Asioihin paneutuja, usein median edustaja, on joutunut käyttämään paljon aikaa ja vaivaa asiakirjojen etsimiseen. Tuloksena on ollut esimerkiksi näyttäviä artikkeleita erilaisista kulukirjauksista. Tämä muuttuu uuden järjestelmän myötä. Tulevaisuudessa on mahdollista omalta kotipäätteeltään tutustua esimerkiksi kaupungin eri toimielinten päätöksiin liiteasiakirjoineen, kansalaisten kirjeisiin kaupungille, tai vaikkapa kaupunginjohtajan luottokorttilaskujen sisältöön. Taloustieto avautuu kaikille, ja kuka tahansa voi ryhtyä miettimään vaihtoehtobudjetin laatimista todellisin tiedoin.

Tulevaisuudessa niin viranhaltijat kuin luottamushenkilöt joutuvat avoimuuden kautta aivan uudenlaiseen testiin. Tekemiset on pystyttävä perustelemaan entistä huolellisemmin. Kaupunkilaiset, erilaiset think tankit ja järjestöt haastavat meidät reaaliajassa. Demokratiamme avautuu entistä vahvempana.

Kulttuurin uusi kultakausi

Olen parissa yhteydessä puhunut suomalaisen ja helsinkiläisen uuden kulttuurin kultakauden mahdollisuudesta. Vaikka sanonta on luonteeltaan mahtipontinen, on mielestäni montakin syytä uskoa siihen, että jotain ainutlaatuista on kulttuurimme kentässä tapahtumassa. Kyse ei ole yhdestä asiasta, vaan laaja-alaisesta tapahtumien ja tekemisen vyörystä. Samalla kulttuurin määritelmä koettelee omia rajojaan.

Kulttuurin uuden tulemisen keskeisin asia liittyy koulutusjärjestelmäämme. Työelämään on astunut ja astumassa suuri joukko uusia kulttuurialalle huippukoulutettuja kykyjä. Monet moittivat kulttuurialojen ylikoulutusta. Minusta se on mahtava mahdollisuus luoda aivan jotain uutta ja ainutlaatuista. Kulttuurialojen koulutuspaikat ovat kaikkein halutuimpia. Opiskelupaikka on usein kiven alla. Alalle seuloutuu ikäluokkien parhaimmistoa. Monelle valmistuvalle ei suoraan avaudu opintojenjälkeistä uraputkea. He luovat itselleen omat polkunsa. He keksivät tapahtumia, tekevät yhteistä kuorolaulua Sofiankadulla, pystyttävät pop-up-ravintoloita eri puolella kaupunkia, tai vaikka säveltävät aivan uuden oopperan. He viihtyvät Kaapelitehtaan ja Suvilahden kaltaisissa paikoissa. Uusi sukupolvi on valtaamassa kulttuurin kentän.

Maailman designpääkaupunkivuosi toimii hienona pontimena uuteen aikaan. Muotoiluvuoden ponnistus ja siitä seuraavat jatkoprojektit ovat erinomaisia viitekehityksiä uusille ideoille. Musiikkitalo luo maailmanluokan puitteet säveltaiteen esittämiselle. Guggenheim-projekti on tuomassa aivan uutta kansainvälistä vaikuttavuutta. Espoo panostaa Emmaan. Ympäri Suomea on innostuttu kulttuuriin ja designiin. Keskutakirjasto-hankkeesta etsitään Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden keulakuvaa.

Kulttuurin uusi vyöry on alkanut. Uuudet, nuoret kulttuurintekijät tulevat toteuttamaan unelmamme.

50 miljoonan pysyvät mätkyt helsinkiläisille

En voi olla puuttumatta huomenna budjettiriiheen tulevasta energiaverouudistuksesta käytävään keskusteluun. Keskeistä uudistuksessa ei ole turpeelle tuleva vero. Se on kokonaisuuden kannalta pieni detalji.

Merkittävä kysymys sen sijaan on sähkön ja lämmön yhteistuotannolle kaavailtu energiavero. Se merkitsee helsinkiläisille kaukolämmön kuluttajille 50 miljoonan euron lisäveroa, ja yli 20%:n lämmityskulujen nousua. Määrältään se vastaa kunnallisveron puolen prosenttiyksikön nousua jo kaavaillun prosenttiyksikön lisäksi.

Pääkaupunkiseudun asukkaiden lisäverorasitus olisi noin 85 miljoonaa euroa ja loput 65 miljoonaa euroa kohdistuisi muille suurille kaupunkiseuduille.

Eurooppalaisessa päätöksenteossa olemme olleet sopimassa, että päästökauppamekanismi on keskeinen ohjausväline. Kaavailtu vero on suoraan ristiriidassa tämän kanssa.

Helsingin kaupunginvaltuusto on sitoutunut nostamaan uusiutuvien energialähteiden osuuden 20 %:iin. Puuperäisen kotimaisen polttoaineen käyttö on ensisijainen vaihtoehto. Helsinki on sitoutunut Suomen ilmastotavoitteisiin ja tulee olemaan keskeinen toimija siinä, että kansalliset tavoitteet saavutetaan. Pakkoa ja rangaistuksia ei siihen tarvita; kumppanuutta ja oikeudenmukaisuutta sitäkin enemmän.

Kaupungin omalle järjestyssäännölle olisi käyttöä

Kerjääminen kaduillamme kirvoittaa voimakkaita tunteita. Valtaosa väestöstä kokee kerjäämisen kulttuurillemme vieraaksi. Kerjääminen ei kuulu ammattinimikkeistöömme. Onkin hyvä, että valtiovalta on tarttunut haasteeseen ja perustanut työryhmän kerjäämisen kieltämisen selvittämiseksi.

Nyt olisi oikea hetki palauttaa vanha kunnallinen järjestyssääntökäytäntö voimaan. Valtakunnallisen eduskuntatasoisen sääntelyn sijaan kukin kunta ja kaupunki voisi pohtia kerjäämistä omasta näkökulmastaan. Kerjäämisen kieltäminen, tai salliminen, tapahtuisi luontevasti valtuuston päätöksellä. Se olisi läheisyysperiaatteen toteuttamista parhaimmillaan.

Kunnallinen järjestyssääntö mahdollistaisi myös muiden kansalaisten yhteiseloon liittyvien pelinsääntöjen laatimisen. Kaupunginvaltuusto voisi pohtia esimerkiksi roskaamiseen, julkijuopotteluun, virtsaamiseen ja muuhun häiriökäyttäytymiseen liittyviä sääntöjä.

Järjestyssääntö vaatisi myös toimeenpanoa. Nyt valmisteltavaan lainmuutokseen kannattaisi lisätä kunnille mahdollisuus määrätä rikemaksu järjestyssääntöä rikottaessa. Tämä mahdollistaisi puisto- ja katuisäntä ja –emäntä-toiminnan aloittamisen. Siisteys ja turvallisuus sopivat luontevasti samaan kokonaisuuteen.

Pesät pois, lokit luontoon

Kevät alkaa olla parhaimmillaan. Aurinko paistaa ja viimeisetkin lumet sulavat pois. Talven huolet väistyvät valoisien iltojen myötä. On aika miettiä tulevaa kesää.

 

Kaikista kesän iloista huolimatta kaupungissamme on joitakin ikäviä kesään liittyviä asioita. Yksi sellainen on lokkien häiritsevä määrä ja niiden uhkaava käytös. Erityisesti alkukesä on vaikeaa aikaa. Kirjoitin asiasta viime heinäkuun blogissani.

 

Yhtä yksittäistä lääkettä lokkien häiriökäyttäytymiseen ei ole. Kannattaa käyttää yhdessä monia eri toimia. Lokkien mahdollisuuksia saada ravintoa kaupungin toreilta ja terasseilta pitää rajoittaa. Kannattaa myös käyttää erilaisia rakenteellisia esteitä ja pelottimia. Tällaisia ovat esimerkiksi muoviset käärmeet ja narussa riippuvat tavalliset CD-levyt.

 

Omakohtaisesti olemme perheessämme yhdessä huoltomiesten kanssa jo monen vuoden ajan kokeilleet lokkien pesien poistamista. Se on mahdollista aina siihen asti, kunnes lokki on pesään muninut. Tämän jälkeen pesät ovat rauhoitettuja. Vaikutukset ovat olleet silmiin pistävät ja korviin kuultavat. Alkukesän aamutuiman mekkaloinnit ovat lähes kokonaan loppuneet.

 

Pesien poistaminen rauhoittaa myös lähistön toreja ja terasseja. Poikasilleen ruokaa etsivät lokkivanhemmat puolustavat reviiriään voimaperäisesti. Kun pesät saadaan poistetuksi, säästymme monilta uhkaavilta lokkihyökkäyksiltä.

 

Vetoankin kaikkiin keskustassa toimiviin kiinteistöjen huollon parissa työskenteleviin. Nyt on aika poistaa lokkien pesät. Tehtävä kannattaa antaa kiinteistöhuollon ammattilaisille, ja turvallisuusnäkökohdat on otettava tarkasti huomioon.